«Kätesi yhä selkäni notkolla poikkeamme ohjatulta tieltä, jätämme opasteet ja vaeltelemme puoliksi romahtaneiden hyllyjen välissä. Täällä pimeydessä sinä pysähdyt, katosta vinosti roikkuvan, rikkinäisenä välkkyvän loisteputken valon ulottumattomissa. Pysähdyn viereesi. En tiedä, mitä pitäisi odottaa, mitä seuraavaksi tapahtuu.»
Kummitustalon jonossa Stella näkee tytön. Tämä on ainut, joka ei ole pukeutunut rooliasuun, vaan tällä on napillinen paita, liivi ja syvänpunaiset huulet. Ja solmio. Stella tuntee vetoa tähän, mitä kaikkea hän saattaisikaan tehdä tuolla solmiolla… Stella haluaa seurata katsellaan tytön jokaista liikettä, mutta ei rohkene — hän pelkää, että nainen pystyy lukemaan hänen ajatuksensa… Zombien maailmanloppu odottaa kummitustalon sisällä, ja sisälle päästäkseen heidän on seistävä jonossa, jolloin Stella tuntee naisen vartalon takanaan. Pian ovet avataan ja mitä tahansa voi tapahtua…
Marie Metso on kirjallisuustieteiden ja luovan kirjoittamisen kandidaatti sekä kirjasto— ja informaatioalan maisteri Lundin yliopistosta. Hän opettaa luovaa kirjoittamista avoimessa yliopistossa. Marie Metso on kirjoittanut novelleja ja runoja moniin kokoelmiin ja aikakauslehtiin.
